PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Ur-Quan Masters

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Tämä juttu on julkaistu alunperin Blankki-lehden numerossa 3/2005

Paul Reiche III ja Fred Ford ovat pelintekijöitä, jotka ansaitsevat tunnustusta. Ensinnäkin Accoladen vuonna 1992 julkaisema Star Control 2 on itsessään klassikko, pelinä ja tarinana monipuolinen ja upottava, ensiluokkainen viihdepaketti. Sen eeppinen tarina hävityn galaktisesen sodan jälkeen nousevasta mahdollisuudesta nousta uudelleen vastarintaan ja juonia mukaan liittolaisia on kirjoitettu hyvin, kuorrutettu douglasadamsmaisella huumorilla ja punottu monisyiseksi, ei-yksiselitteiseksi ja ehkä jopa ajatuksia herättäväksi. Mutta ennen kaikkea viihdyttäväksi.

Itse pelin hyvyyden ohella tekijät ansaitsevat yhtä lailla suitsutusta siitä, ettei peliä jätetty historian hämäriin, kärsimään epäyhteensopivuudesta nykylaitteiden kanssa, elämään vain arrrpisten retroveterraaanien harrrtaissa muisteloissa. Ehei, Star Control 2:n voi nykyään ladata ilmaiseksi ja laillisesti netistä. Tarkemmin sanoen kyseessä on Ur-Quan Masters, pelin ennätysnopeudella historian hämäriin vajonneelle 3DO-konsolille tehdyn version lähdekoodista GPL-lisenssin alaiseksi vapautettu ilmaisversio. Nimenmuutoksen taustalla on se, että nimi Star Control on (yrityskauppojen myötä nykyään) Atarin omistuksessa. Hauskana anekdoottina konversio moderneille järjestelmille sai alkunsa Chris Nelson -nimisen hepun ollessa työharjoittelussa(!!) Reichen ja Fordin nykyisessä Toys for Bob -pelifirmassa. Ei huvennut turhaan surffailuun se työharjoittelu!

Submit or die foolish human!

Galaktinen sota raivoaa, eikä se suju ihmisten kannalta hyvin. Yhtäkkiä kaukana kotoa eräältä planeetalta Vela-tähtijärjestelmässä, vihollislinjojen takaa, löytyy tehdas valtavien avaruusalusten rakentamiseen ikivanhan, jo kadonneen Precursor-rodun jäljiltä. Olisikohan tässä ainekset kääntää sodan kulku? Vuosien uurastamisen jälkeen Velan resurssit riittävät yhden aluksen rungon valmistamiseen. Pelaaja laitetaan aluksen puikkoihin, ja peli alkaa sen saapuessa takaisin kotoiseen aurinkokuntaamme.

Käykin ilmi, että tämä sota voimakkaiden, muut rodut orjuuttavien Ur-Quanien johtaman Hierarkian ja kristallimaisten Chenjesujen johtaman Vapaiden Tähtien Allianssin - jossa ihmisetkin ovat mukana hyvistelemässä - välillä onkin jo ehtinyt päättyä, Ur-Quanien voittoon. Maa on punaisen orjakilven alla, mutta sitä kiertävän avaruusaseman komentaja uskaltautuu pienen suostuttelun jälkeen vielä yhteen yritykseen vastustaa Ur-Quanien mahtia. Näitä isoja vihreitä pahiksia kun ei ole vähään aikaan näkynytkään - mitähän lienee meneillään?

Whoa, Tzo Crystals!

Avaruuden vapauttamiseen vihreän vallan ikeestä tarvitaan tietenkin resursseja. Seikkailun ja avaruustaistelun lisäksi oma osansa peliä on mineraalivarantojen hakeminen planeettojen pinnalta. Galaksissa on varmaankin satoja tähtijärjestelmiä, ja tuhansia planeettoja. Näiden jokaisen pinnalla (kunhan planeetalla on pinta) pääsee haahuilemaan. Kenties hieman tylsältä vaikuttavassa resurssien keräilyssä on oma tutkimusmatkailullinen viehätyksensä. Se on tietenkin huipussaan ensimmäisellä läpipeluukerralla, kun ei vielä tiedä missä päin galaksia mitäkin sattuu eteen. Olen aidosti kateellinen juuri Sinulle, joka ryntäät tämän artikkelin luettuasi pelaamaan peliä ensimmäistä kertaa.

Mineraaleja vastaan voi Maan avaruusasemalla varustaa sekä modulaarisesti muokattavaa Precursor-alustaan, että omaa pientä taistelulaivastoaan, johon saa erilaisia aluksia rakennettavaksi sitä mukaa, kun kääntää puolelleen vieraita elämänmuotoja. Aseman komentajalta kuulee myöskin uutisia ja kotosalla voi myöskin käydä tutkituttamassa kaikenlaisia ihmeellisiä löydöksiä, joita tähtien välillä matkaillessaan tulee poimittua mukaan. Alkuvaiheen resurssien keräämisen ja oman aluksen menevämmäksi päivittämisen ohessa pelin ja juonen kuviot keriytyvät miellyttävästi pikku hiljaa auki.

Oma lukunsa ovat myöskin Melnormet, nuo avaruuden mainiot (ja arvoitukselliset) kauppamiehet. He myyvät parempaa teknologiaa, muuten kallista polttoainetta, sekä hyvin olennaisessa osassa olevaa tietoa pelaajalle vastineeksi planeettojen eliöstöistä kerätystä biologisesta datasta.

Kyaiee!

Aina eivät kaikki vastaantulijat suhtaudu suopesti vallitsevan Ur-Quan -herruuden vastustamiseen. Pelistä löytyy siis myös toimintaa. Star Controlin kevytstrategisesta ykkösosasta periytyvässä melee-taistelussa hoidetaan tähtienväliset kärhämät alus alusta vastaan -kaksintaisteluissa. Asteroidsin tyyliin alukset kieppuvat tyhjyydessä newtonilaisittain, eli kaasuttamisen jälkeen matka jatkuu, kunnes se pysäytetään vastavoimalla, eli kaasuttamalla vastakkaiseen suuntaan. Taistoa maustavat asteroidit sekä planeetta kaiken keskellä gravitaatiokenttineen.

Alukset pärjäävät toisiaan vastaan kivi-paperi-sakset -tyyliin. Ihmisten hidas, mutta tehokkailla, hakeutuvilla ohjuksilla varustettu Cruiser napsii yllättävästi päänahkoja kovemmiltakin rasseilta, mutta häviää housut kintuissa häivelaitteella varustetulle Ilwrathien Avengerille. Alukset ovat kerrassaan hersyvän mielikuvituksekkaita sekä hyvin mietittyjä ja tasapainotettuja. Pisteenä iin päällä ovat alusten kapteenien ohjauksen mukaan animoituvat potretit ruudun laidassa.

Supermelee on jo itsessäänkin loistopeli. Kaksinpelissä otetaan kaverista mittaa niin että hiki roiskuu ja melutaso nousee. Taistelu kysyy taitoa ja taktista silmää, ja monipuolinen aluskatras pitää homman virkistävänä pitkään. Ja kun kaikki on nähty, pysyy supermelee hyvän pelattavuutensa ja syvyytensä (taitoja voi hioa hyvin pitkälle) ansiosta erinomaisena tapana tsekata, kuka on kuka. Nakkisormille, joita kunnian kartuttaminen m4d m3l33 sk1llzeillä ei kiinnosta, löytyy yksinpelistä taistelut hoitava tekoäly, joten sorminäppäryyden puute ei ole este nauttia täysipainoisesta seikkailupelikokemuksesta.

Even Our House Pets Are Rather Evil

Sitä siis suihkitaan pitkin galaksia muutenkin kuin mineraaleja keräämässä. Aika kulkee koko ajan, ja muutkin kuin vain pelaaja liikehtivät. On olennaista hieroa tuttavuutta näiden muiden avaruuden asukkien kanssa, suorittaa välillä pieniä palveluksia ja välillä leipoa nenään, tai vaikka hieman jekuttaa pahiksia. Asioita saa suorittaa usein aika vapaassa järjestyksessä ja useat tehtävät ovat valinnaisia.

Star Controlin maailmassa avaruusolennot ovat hauskan sarjakuvamaisia, mutta niillä on tästä huolimatta rutkasti luonnetta. Taistelussa melkoisen haastavia Ur-Quaneja ymmärtää pelätä jo koitosta edeltävässä rupattelutuokiossa. Pelin toteutuksen kulmakiviä ovatkin erinomaisesti kunkin avaruutta asuttavan lajin luonnetta rakentavat grafiikat ja musiikki.

Runsas teksti vetää pelaajan ihailtavalla tavalla mukaan pelin maailmaan. Pelin voi juosta läpi lukemalla vain murto-osan dialogista, mutta - vinkkien lisäksi - tekstin kautta paljastuu ikään kuin vapaaehtoisesti lajien runsas historia, syvempiä juonellisia kiemuroita ja aimo tukku huumoria. Zoq-Fot-Pikin kansallisurheilusta Frungysta kuuleminen ei ole ehkä olennaista pelin varsinaisen läpäisemisen kannalta, mutta hyvät naurut siitä saa. Ja suhtautuminen Ur-Quaneihin saattaa muuttua, kunhan malttaa hieman kaivella taustoja..

Kehitys etenee

Toukokuussa julkaistun versio 0.4:n myötä pelissä ovat vihdoin mukana alku- ja loppudemot, ja noviisikin pääsee varsinkin alkudemon myötä kärryille siitä, mitä ihmettä pelissä oikein pitäisi tehdä. Peliä voi siis nyt suositella haettavaksi, pelattavaksi ja kaikille tätä peliä kokemattomille kokeiltavaksi ja Koettavaksi. UQM on jo aika hyvin tuotteistettu. Asennus (Win32:lla ainakin) on vaivatonta ja asennushetkellä saa valita, millaisia (lisä)osia peliin saa asentaa. 3DO-version ääninäyttely on aika hyvää ja paikoin tekee tekstistä jopa hauskempaa.

Lisäksi pelin jo muutenkin legendaariset musiikit on tarkoitus remiksata uudestaan, ja tätä kirjoittaessa kolme neljästä paketista on jo saatavilla. Alkuperäisten suhisevia sämplejä kuunnellessa myöntyy kyllä projektin olevan paikallaan. Muutaman kappaleen kohdalla tunnutaan (tämän kirjoittajan mielestä) kadottaneen jotakin alkuperäisten biisien hengestä, mutta toisaalla taas petrataan edellisestä, ja jälki on siinä välimaastossakin oikein hyvää. Ja kun musiikki tosiaan on legendaarista ja tärkeä osa pelin alkuperäistä viehätystä, pitää nostaa muusikoille ja projektin vetäjille hattua, kovan paikan edessä ovat olleet.

Toivottavasti tulevaisuudessa vielä ratkaistaan muutama ongelma, joita syntyi puhetta aikoinaan 3DO-versioon lisättäessä. Ilmeisesti resurssivaatimuksien takia tekstiä on muokattu, ja samalla meni pesuveden mukana muutama pelin läpäisyn kannalta tärkeä vinkki. Jos hauskaa ja muutenkin todella hyvää tekstiä on muutenkin sitten lyhennetty, niin toivottavasti peliin saadaan vaihtoehdoksi myös PC-version teksti ilman ääninäyttelyä. Ääninäyttelyn voi toki nytkin jättää asentamatta.

PS. Suhisevista sämpleistä pitää kyllä aina muistaa, että SC2 oli melkoinen tekninen saavutus. Oli suoranainen järkytys, kun ensikäynnistyksellä peli rupesi ilman äänikorttiakin toistamaan mainiota musiikkejaan PC-piipperin kautta.

Eino Keskitalo

The UQM Team (2002-2005)
Windows, Linux, MacOS
Seikkailu/Toiminta
1 pelaaja (SuperMeleessä 1-2)

© Pelikapseli 2000-2005