PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Blaster Master

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Nykyiseen peliuniversumiin suivaantuneena päätin viettää tuokion jahdaten menneitä päiviä, lapsuuden huumaa. Konsoli oli lepomoodissa kaapissa, joten laitoin rommit tulille. Ensimmäinen tulilinjalle osuva peli oli Blaster Master. Tätä peliä en koskaan omistanut, ja monet kerrat vainosin naapuriani lainatakseni sen. Liekö Kimmo-rukka koskaan saanut tilaisuutta selvittää peliä itse...

Taitaa pikkuhiljaa aika viedä voiton allekirjoittaneesta, pelikokemus oli aluksi sen verran vieras. Näissä NES-peleissä nousee nykyään seinä vastaan ihan eri tavalla kuin muinoin. Joko sitä on käynyt pehmeäksi vuosien vieriessä tai tullut kriittisemmäksi kontrollien suhteen. Jopa ensimmäisen alueen selvitys vaati melkoisia ponnisteluita. Alkukankeuden pääsin kumminkin etenemään seikkailussani. Ne koskivat alkudemon mukaan mitä ilmeisemmin mutatoituneen jättisammakon metsästystä maanalaisessa maailmassa. (Ainakin länsimaiden versiossa -toim.huom.) Siispä itse peliin.

Blaster Master on jo kunnioitettavaan 18 vuoden ikään ehtinyt nimike. Siispä pyrin pysymään objektiivisena sekä heijastamaan niitä tuntoja mitä nuorukaisena tämän pelin seurassa tulin kokeneeksi. Vastenmielisestä kokemuksesta ei ole ollut kysymys - useita tunteja on nimittäin muistaakseni tullut vietettyä valkopunaista futuristista tankkia ohjastaen.

Grafiikka: Peli ei maisemillaan erityisemmin huimaa. Tässä toki varmasti taustalla se, että vuosi on 2006, ja hieman erilaisiin pelimaisemiin ollaan jo totuttu. Pelissä taistellaan joko tankilla tai isopäisellä pilotilla "harmaita muotoja" vastaan, jotka toisinaan muistuttavat kaksijalkaisia sotureita, kun taas toisinaan vastaan tulee Zeldan Octorokit mieleen tuovia möhkäleitä. Turhan graafisuuden karsiminen lienee ollut aiheellinen ratkaisu. Pelissä tapahtuu ajoittain hidastumista, kun otukset käyvät kimppuusi ilmasta ja maalta, ja vielä ampuvat paukun tai pari suuntaasi.

Matkattaessa pilotilla kenttien sisäisiin "tyrmiin" tahi "minialueisiin", siirrytään lähemmäksi sankariamme, ylänäkymään joka tuo mieleeni sekoituksen Fester's Questia ja Zelda ykköstä. Pelin graafinen ilme ei aiheuta suurempia hammastenkiristyksiä, muttei toisaalta luo sellaista "melko hyvää ikäisekseen" -tunnettakaan. Vuosia on vierinyt, ja objektiivisuus on vaikeaa. Hienompia pelejä on silti kyseiseltä aikalinjalta nähty.

Musiikki: Ei mitään mainittavaa tahi ikimuistoista. Kappaleet vierivät taustalla siedettävästi. Kompastuskiveksi muodustuukin itse alueiden mittavuus, yksi kappale per alue on melko vähän vaikka kappaleet itsessään ovatkin melko pitkiä. Tilanteen korjaamiseksi olisi vaikka toivonut eräänlaista "uhkamusiikkia", joka olisi muuttanut äänimaailman teeman esimerkiksi energian ollessa alhainen. Tilannetta ei auta myöskään että itse alueen musiikki pysyy samana poistuttaessa tankista tutkimaan kenttien sisäisiä minialueita. Onneksi kunkin tason pääjehua kurmotettaessa sävellys muuttuu.

Allekirjoittanut saattaa toki olla turtunut ja pilalle hemmoteltu. Olen aina pahimpaan nostalgianälkään soitellut musiikkia Meridianilla sellaisista peleistä kuten Journey to Silius tai Batman. Sitä kaiketi odottaa kuulevansa jokaisessa NES-nimikkeessä nerokkaita ja oivaltavia teoksia, ja järkytys on suuri kun näin tällä kerralla ei ollutkaan.

Kontrollit/tuntuma: Vähän vaikeampi pähkinä purtavaksi, sillä NES-pelien ohjattavuus vaatisi sen alkuperäisen padin, jotta voisin antaa objektiivista arviota. Emulaattorin läpi koettuna ohjaus on erittäin siedettävää. Tankki reagoi nopeasti, ja liikkuminen on sutjakkaa. Tuntuma on hieman "liukuva", mikä vaatii hieman omaksumista. Ajoneuvon ja sankarin tulitusmoodit eroavat toisistaan niin kantaman kuin korkeudenkin puitteissa. Tämä palvelee ihan mukavana oivalluksena pelattavuuden monipuolisuuden eduksi. Joskus on kannattavampaa käydä taistoon pikkupilotilla, jonka ammukset viistävät maatasoa.

Loppusanat: Blaster Master -kokemukseni päätyttyä olivat tunteet varsin ristiriitaiset. Jotkut NES-nimikkeet eivät ilmeisesti kestä lähempää tarkastelua näin vanhemmiten. Joihinkin peleihin sitä vain haluaa uskoa, peleihin joiden elinikä ulottuu ostopäivästä niiden läpäisyyn, joskus ei senkään vertaa. Blaster Master ei (ainakaan allekirjoittaneelle) ole oikein muuta kuin ajoneuvo-oivallus ja sen ympärille väsätty puolivillainen räiskintäseikkailu.

NES-konsolin pitkäikäisyyden puolesta kumminkin puhuu se, että oikeasti hyviä pelejä sitä huomaa pelaavansa vielä näin 18 vuoden jälkeenkin. Myönnän toki että valtaosa siitä on menneen lämmittelyä, ja hienojen iättömien melodioiden parissa tunnelmoimista. Blaster Master ei valitettavasti (ehkä hieman yllättäenkin) lukeudu niihin peleihin joita jaksaisi lämmöllä muistella. Vääristynyt muistikuva on nyt oikaistu.

Petri Ranta

Sunsoft (1988)
NES
1 pelaaja
Toiminta

© Pelikapseli 2000-2006