The Goonies

The Goonies on klassinen tasohyppely, joka perustuu 1985 tehtyyn kulttielokuvaan. Pelin sankari on elokuvan iso poika Sloth, jonka tehtävänä on pelastaa luolakompleksin häkkeihin kidnapatut lapset sekä edetä seuraavaan kenttään.

Häkit aukaistaan avaimella, joita voi kantaa vain yhtä kerrallaan mukana. Luolastoon on ripoteltu myös häkkejä joiden sisällä ei ole naperoa, vaan pieni säkki tai elinvoimaa parantava pullo. Säkki sisältää jonkin tärkeän apuvälineen, kuten kypärän, suojapuvun tai nopeutta lisäävät kengät.

Tavallisina vihollismosureina toimivat luurankosoturit ja pomppivat pääkallot. Niiden lisäksi Slothia etsivät rosvot, jotka seuraavat ruudusta toiseen ja ampuvat pistoolilla. Nämä ukot on tehty hauskasti, ne kääntyilevät katsomaan ympärilleen ja näyttävät miettivän missä pelaaja oikein on.

Örkkejä voi karsia nyrkillä, mutta ne luodaan joka kerta uudestaan kun ruutuun palaa takaisin. Nyrkki puree myös rosvoihin, mutta ne pyörtyvät vain hetkeksi. Kuten kaikki muukin liikkuminen, lyöminen on toteutettu tarkasti eikä vaadi turhaa hosumista.

Luonnonvoimatkin ovat Slothia vastaan. Vettä sataa niskaan vesiputouksista ja tippukivistä, sekä putkista purkautuvan vesihöyryn muodossa. Joskus nuppiin putoaa tippukiven kärki. Ketjun varaan kiinnitetty moukari tekee osuessaan kuitenkin pahinta jälkeä.

Goonies on toteutettu erittäin tyylikkäästi. Pelattavuus on jämäkkää eikä ulkoasu näytä niin vanhentuneelta kuin retropeleissä yleensä. Taustalla soi kaksi kappaletta sen mukaan missä pelaaja on. Vaikeammissa paikoissa soi jännittävä luritus, joka saa pelaajan varuilleen.

Pääkallo-ovet tekevät välillä liikkumisesta sekavaa, koska niistä pääsee toisiin paikkoihin, joissa saattaa vielä olla samanlaisia ovia joista pääsee taas toisaalle. Kampesin itseni peräti toiseen kenttään pelastamalla kaikki lapset, mutta tokassa vastaan tulevat luita heittelevät luurankomiehet vetivät aika äkkiä energian nollaan ja nostalgiahetki oli ohi.

Nipa ja Nepa

Nintendo-versiossa kaikki on vähän toisin. Perusviholliset ovat hiiriä ja peli alkaa talosta, joka johtaa kellarikerroksiin. Ovia ei avata avaimilla vaan pommeilla, joita saa tapetuista hiiristä. Häkeistä löytyy useampia avaimia, joilla avataan isompi piikeillä varustettu ovi. Sitä kautta pääsee seuraavaan kenttään. MSX-versiossa sankari käyttää nyrkkiä, mutta Nipassa taidokasta karatepotkua. Kaiken lisäksi Nipan kentät vierivät sulavasti ja niissä on tyhmä aikaraja. Näistä seikoista tulee väistämättä mieleen Super Mario.

Kuusnepan versiossa ei pelasteta lapsia vaan seikkaillaan niillä. Ohjattavia hahmoja on kaksi kerrallaan, joiden ohjauksen voi vaihtaa milloin tahansa Head Over Heels -tyyliin. Jokaisessa ruudussa ratkaistaan myös yksinkertaisia puzzleja, eikä vastustajia voi lyödä tai potkia. Peli eroaakin suuresti muista versioista ja on oikeastaan täysin eri peli. Grafiikka on harvinaisen karseaa jopa kuusnepalle.

MSX:n Goonies on selkeästi paras. Sen kontrolleissa on jykevyyttä, joka puuttuu muista versioista. Sitä ei ole myöskään vesitetty turhalla aikarajalla ja tekemällä kentistä yksinkertaisia osioita, jotka selvitetään keräämällä avaimet ja lapset. Kuusnepan Goonies on itselleni tuntemattoman Datasoftin käsialaa, joka osaltaan selittää eron muihin versioihin. Nintendon versio on teknisesti hyvä, mutta arcade-tyylisempi kuin MSX:n Goonies. Takavuosina MSX oli selvästi Konamin lempilapsi, jolle se kehitti monta laadukasta klassikkopeliä. The Goonies ei ehkä ole kovimmasta päästä, mutta Konamin tiukka ammattitaito on säilynyt siinä vuosien saatossa mainiosti.

Paul Pekkarinen