PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Probotector

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

NES:in kultavuosina konsolille julkaistiin valtava määrä tasohyppelyjä, joista muutamat edustavat yhä genrensä kärkeä. Tähän eliittiin kuuluu myös Probotector. Avaruuden hyypiöt ovat hyökänneet Maahan ja vallanneet saaren. Uhkaa torjumaan lähetetään kaksi taistelurobottia joiden kauko-ohjaamisesta vastaavat pelaajat. Vastustajina ovat mm. juoksevat rivimiehet, tarkka-ampujat, tykkipatterit ja linnoitukset. Matkanvarrella kerätään aseita etenemistä edistämään.

Probotectorista tekee aikalaisekseen poikkeuksellisen se, että pelaaja pystyy ampumaan muuallekin kuin suoraan sivuille. Tulivoiman voi suunnata kaikkiaan kahdeksaan eri suuntaan: sivuille, ylös, alas ja viistoihin. Tämä on pääasiallinen syy miksi väänsin silloin (viime vuosituhannella) vaikealta tuntuvaa peliä hampaat irvessä. Teräksinen pelattavuus ei ole ainoa syy pelata: grafiikka on aikalaisekseen nättiä ja musiikki rokkaa.

Tasosuunnittelu on onnistunutta ja eri tasoissa on tuntuvasti vaihtelua: ensimmäinen taso edustaa perinteistä linjaa jossa edetään vasemmalta oikealle ja kolmannessa hypellään ylöspäin kohti vesiputouksen huippua. Tasot kaksi ja neljä ovat erikoisempia: niissä siivotaan tukikohtia huone kerrallaan. Huoneessa pelaajien ohjaamat robotit ovat voimakentän takana ja kuvakulma on niiden takaa. Vastapäätä olevalla seinällä jököttävät generaattorit pitäisi saada tuhottua. Siinä ei ainakaan auta edessä juokseva jalkaväki ja seinällä istuvat tykit. Kun generaattorit on saatu tuhottua, voimakenttä häviää, seinä räjähtää palasiksi ja päästään etenemään seuraavaan huoneeseen.

Pelin alussa on melko rupinen pyssy mutta power-upeja keräämällä saadaan käyttöön parempia aseita. Power-upit ilmaantuvat aina samoissa kohdissa ja niissä on aina samat aseet. Tämän takia oppii tuntemaan mistä kohdista saa parhaat aseet. On yksi ylivoimaisesti paras ase, mutta muiden aseiden kanssa pätee sanonta "oikea työkalu oikeaan työhön". Esimerkiksi tukikohtien paikallaan olevat generaattorit tuhoaa parhaiten hitaasti matelevalla laserilla. Kaikista pelin ongelmakohdista selviää kuitenkin millä tahansa aseella, helpommin tai vakeammin.

Ensimmäisillä kerroilla peli ei suinkaan ollut helppo: sitä sai vääntää tosissaan ja sittenkin eteneminen tyssäsi monesti vesiputouksen huipulla olleeseen linnoitukseen. Nykyisin veteraanilta menee aikaa ehkä vartti pelata alusta loppuun ja kaikki kentät ovat ulkomuistissa. Probotector on yhä yksi parhaista tasohyppelyistä koskaan.

Matti Kuokkanen

Tappavaa terästä

Probotector on tosiaan pelattavuudeltaan terästä. Robotit tottelevat ohjausta hieman kankeasti, mutta kuitenkin tarkasti. Osumia saadessaan tietää, miten mokasi.

Joskus aikoja sitten, naperona, Probotector oli yksi Nintendon demokabineteissa pyörineitä, markettireissujen tuskaa helpottaneita pelejä. Megamanien ohella tämä jäi jo muutaman minuutin jälkeen automaattisesti resetoituvan mainoskoneen tarjonnasta mieleen. (Tässä numerossa myös esitellyn Blaster Masterinkin muistan ko. laitteista.)

Hieman myöhemmin eräs Segan vempeleitä omistanut kaverini oli lainannut jo hieman vanhaksi käyvän matolaatikon kaveriltaan. Probotector oli rautaa kaksinpelinä. Muistelisin, että olisimme päässeet pitkien ja omistautuneiden sessioiden aikana hyvinkin pitkälle, ehkä jopa läpi, mutta ainakin ihan viimeiseen loppupomoon saakka. Mutta nyt en enää edes muistanut takaa kuvattuja käytäväosuuksia. Niin se temppuilee, ihmisen mieli.

Probotectorhan on Probotector vain Euroopassa. Hyvä kuitenkin niin - Contran tylsät arskarambot häviävät sata-nolla cooliudessaan teräksisille tappajille! Vai pitäisikö sanoa kuolijoille.. Armoton on peli nyt, kun kokeilee. Ei pitkälle selvinnyt tämä räpeltäjä, ei ensimmäisen kentän loppuunkaan asti. Mutta tiedän, miten mokasin.

Eino Keskitalo

Konami (1988)
NES
Toiminta
1-2 pelaajaa

© Pelikapseli 2000-2006