SpurguX

SpurguX on hilpeä, kotimainen roguelikentapainen. Tällä kertaa ei heiluta miekkojen, lohikäärmeiden ja luolastojen parissa, vaan rehellisen, suomalaiskansallisen arkisesti viinan, katuelämän ja poliisilaitoksen muodostamissa maisemissa. Kupletin juonena on haalariasuinen herrasmies, jolle käy huonosti, mikäli promillemäärä madaltuu liiallisesti. Siispä juostaan kalja- ynnä lonkeropullojen perässä, siirrytään kadulta toiselle ja varotaan muita yössä liikkujia.

Jonkinlaista pelimekaniikkaa tuovat kehiin kentässä ympäriinsä lojuvat pisteet, jotka pitää kerätä ennen seuraavalle tasolle siirtymistä. Pisteet ovat täysin abstrakteja, noh, pisteitä. Käsikirjoituksessa on selvästi loppuneet paukut kesken - kyllähän humaltuneelle nuorelle miehelle keksisi kerättävää. Kuten vaikkapa.. öh.. hmm. Tasoissa etenemiselle on sentään konkreettinen ja pelimaailmaan istuva tavoite ja syy: huhutaan konjakkipullosta kentässä 50.

SpurguXia tuli pelattua joskus 1990-luvun alussa. Naperonahan nämä juopumis- ja huumausainejutut olivat ihan hillittömiä. Mummot, poliisit, skinheadit ja punkkarit tulivat tutuiksi ja opin paljon elämän perusasioista ja luonnon nokkimisjärjestyksestä. Mielenkiintoista oli mm. se, että vankikarkuri ei paljon poliiseja kiinnosta mätkiessään pelaajaparkaa, mutta jos pelaaja on mennyt häiritsemään yleistä järjestystä esim. tuuppaamalla mummon nurin eläkkeiden toivossa, vankikarkuri korjataan talteen siinä sivussa. Mitähän tästä voisi päätellä?

Paljon nauratti myöskin pelaajaa ahdistelevan homon muuttuminen koiranpaskaksi kuollessaan. Varsinainen sivistyspeli tämä!

SpurguX on peräisin pimeältä 80-luvulta. Käsiini saamani kaksi versiota, 1.17 ja 2.24 ovat molemmat vuodelta 1987. 1.17-version keltainen väri on veret seisauttavan tyylikäs veto. 2.24:n tyypillisempi kirkkaanharmaa vähentää keltaiseen verrattuna nostalgiaväristyksiä ihan selvästi.

Varsinaisesti pelinä ajateltuna SpurguX ei pitkälle kanna - pahkasikamainen huumori on selvästi ollut korkeammalla tärkeysjärjestyksessä kuin pelisuunnittelun ja -ohjelmoinnin ylevät taiteenlajit. Välttely on (ainakin käsittääkseni) juoppohulluushouremaailman mörköjen muilutusta tärkeämpää, mutta hiippailu jää vähän jälkeen Thiefistä (tai vaikka ADOM:ista). Siispä rämpytetään ja toivotaan parasta.

Koodauspuolellakaan ei ole kamalasti paukkuja ollut tuhlattavaksi. Esimerkkinä esineitä voi löytää vain yhden kappaleen. Jos natsi pudottaa toisen stiletin, se todetaan poimittaessa tylsäksi voiveitseksi. Paitsi jos heität edellisen menemään ennen poimintaa. Mutta mitäpä näistä, kyseessä on ikimuistoinen peli ja se on tärkeintä!

Eino Keskitalo